Suoraan sisältöön

ADHD-oireisten lasten ja nuorten kohtaaminen joukkueurheilutoiminnassa

Joukkueen tuen avulla opin käsittelemään onnistumisen ja pettymysten kokemuksia. Elämäni parhaimmat kokemukset ovat syntyneet, kun olen ollut osa joukkuetta, kohdannut erilaisia ihmisiä, saanut uusi ystäviä sekä voittanut ja hävinnyt yhdessä joukkueen kanssa.

    Etusivu - Bloggaukset - ADHD-oireisten lasten ja nuorten kohtaaminen joukkueurheilutoiminnassa

ADHD-oireisten lasten ja nuorten kohtaaminen joukkueurheilutoiminnassa

Kasvoin lapsuudesta aikuisuuteen koripallo- ja jalkapallokentillä. Joukkueurheilussa opin tärkeitä taitoja elämää varten. Opin säätelemään tunteitani, kehitin sosiaalisia taitojani sekä opin kantamaan vastuuta ja olemaan joustava. Joukkueen tuen avulla opin käsittelemään onnistumisen ja pettymysten kokemuksia. Elämäni parhaimmat kokemukset ovat syntyneet, kun olen ollut osa joukkuetta, kohdannut erilaisia ihmisiä, saanut uusi ystäviä sekä voittanut ja hävinnyt yhdessä joukkueen kanssa.

Kiinnostukseni valmentamiseen ja sen eri elementteihin syntyi muutama vuosi sitten, kun tapasin avopuolisoni, joka työskentelee jalkapallovalmentajana. Minua alkoi kiinnostaa, kuinka valmentaja voi vaikuttaa niin monen lapsen ja nuoren elämään  positiivisesti ja negatiivisesti. Aloin pohtia valmentajan tärkeää ja keskeistä roolia lasten ja nuorten elämässä.

Työskennellessäni vuosia varhaiskasvatuksessa ja lastensuojelussa kohtasin erilaisia erityisen tuen tarpeessa olevia lapsia ja nuoria. Näistä lapsista suurimmalla osalla oli ADHD tai ADD sekä esimerkiksi haasteita koulunkäynnissä ja sosiaalisissa suhteissa. Työnantajani kautta pääsin vuoden kestäneeseen neuropsykiatriseen valmentajakoulutukseen, jossa tietämykseni neuropsykiatrisista häiriöistä lisääntyi. Koulutuksen anti ja menetelmät tulivat vahvasti osaksi päivittäistä työtäni.

Syksyllä 2018 aloitin YAMK-opintoni Laureassa Voimavaraistavien työtapojen kehittäminen sosiaali- ja terveysalalla -koulutusohjelmassa. Omat kokemukseni ja pohdintani johtivat miettimään omaa rooliani siinä, kuinka mahdollistaa lapsille ja nuorille tasa-arvoisemmat mahdollisuudet urheiluun ja liikuntaan sekä niihin tärkeisiin kokemuksiin, jotka olin itse saanut joukkueurheilun kautta. Halusin tehdä opinnäytetyön, jolla voisi olla konkreettisia mahdollisuuksia parantaa lasten ja nuorten tasa-arvoista kohtelua urheilumaailmassa sekä herättää keskustelua neuropsykiatrisista häiriöistä, etenkin ADHD:sta.

Opinnäytetyöni tarkoituksena on tuottaa tietoa siitä, kuinka joukkueurheilun avulla voidaan tukea ADHD-oireisia lapsia ja nuoria, ehkäistä syrjäytymistä sekä tukea heidän osallisuutensa ja oman toimijuutensa tunteen vahvistumista. Opinnäytetyössäni tarkastelen myös sitä, miten urheilujoukkueet, -seurat ja -valmentajat voivat tukea ADHD-oireisia lapsia ja nuoria. Lisäksi haluan selvittää, kuinka ADHD-oireet, haasteineen ja vahvuuksineen tulisi huomioida valmennuksessa, jotta lapset ja nuoret kiinnittyisivät harrastukseen ja jotta harrastus tukisi heidän kasvuaan, kehitystään, identiteettiään ja itsetunnon vahvistumista. Yhdeksi keskeisimmäksi kysymykseksi nousee, miten valmentajat voisivat huomioida lähes päivittäisissä kohtaamisissa ADHD-oireiset lapset ja nuoret sekä millaista tukea seurat ja valmentajat tarvitsisivat tähän.

Opinnäytetyön aihe on rajattu neuropsykiatrisista häiriöistä ADHD:hen, sillä ADHD on yleisin neuropsykiatrinen häiriö. Sen esiintyvyys 618-vuotiailla lapsilla on noin 3,6 %7,2 %. Diagnoosien määrät ovat kasvussa, mutta tutkimusten mukaan oireilun määrä ei ole nousussa, vaan ADHD tunnistetaan nykyään herkemmin ja paremmin. Lisäksi ADHD:n ydinoireiden (tarkkaamattomuus, ylivilkkaus ja impulsiivisuus) takia ADHD-oireiset lapset ja nuoret ovat usein fyysisesti aktiivisia ja purkavat energiaa liikunnan kautta. (Käypä hoito.)

ADHD voi vaikuttaa laaja-alaisesti lapsen ja nuoren arkielämään sekä elinympäristöihin. ADHD voi hankaloittaa opiskelua, työelämässä pärjäämistä ja sosiaalisia suhteita. ADHD:hen liittyy myös suurentunut päihteidenkäytön ja rikollisen käyttäytymisen riski. ADHD:n oireet voivat näkyä lapsilla ja nuorilla ongelmina sopeutumisessa koulumaailmaan, koulumaailman sosiaalisissa suhteissa ja opinnoissa pärjäämisessä. Koulupudokkaat ja koulun arjesta syrjäytyneet nuoret, varsinkin pojat, näkyvät tällä hetkellä vahvasti esimerkiksi lastensuojelun asiakkuuksissa. ADHD-oireisilla lapsilla ja nuorilla itsetunto voi olla huono. Sosiaalisissa suhteissa ongelmat voivat näkyä häiriökäyttäytymisenä, aggressiivisuutena, omaehtoisuutena ja sääntöjen rikkomisena. (Penttilä ym. 2011.) Kyse on kuitenkin vain riskeistä. On tärkeää muistaa, että jos otetaan sata ADHD-diagnoosin saanutta lasta ja nuorta, on tällöin olemassa sata erilaista ADHD:ta ja oireilua.

ADHD:n oireet voivat myös näkyä monissa ympäristöissä vahvuuksina ja voimavaroina, varsinkin silloin, kun lapsen tai nuoren hoito ja kuntoutus ovat tasapainossa ja tekeminen on lapselle tai nuorelle mieluisaa. ADHD:n keskeisimmät oireet, impulsiivisuus, tarkkaamattomuus ja ylivilkkaus, voivat oikein kohdennettuina johtaa oikeanlaiseen riskinottokykyyn, energisyyteen, ylikeskittymiseen itselle tärkeään asiaan, luoviin ratkaisuihin ja nopeaan päätöksentekokykyyn. Kaikki edellä mainitut voivat olla hyvinkin tärkeitä ominaisuuksia joukkueurheilussa. (Hansen 2017, Kutcher 2010.)

Opinnäytetyötäni varten olen haastatellut jalkapallovalmentajia, kokemusasiantuntijoita ja neuropsykiatrian alan ammattilaisia. Tähän mennessä haastatteluiden kautta on jo nyt noussut esiin kysymys, kenen vastuulla ADHD-oireisen lapsen ja nuoren kiinnittyminen joukkuetoimintaan lopulta on.
Olen ollut onnekas ja saanut haastatteluihini ammattitaitoisia, innostuneita ja avoimia valmentajia, joista osa toimii valmentajana oman kokopäivätyönsä ohessa. Jos valmentaja käy kaksi kertaa viikossa pitämässä harjoitukset, onko tämä silloin vastuussa myös kasvattajan roolissa vai ainoastaan valmentajana, jonka tarkoituksena on opettaa kaksi tuntia viikossa vain lajitaitoja? Tarvitseeko hänen silloin käyttää aikaansa yhden lapsen ADHD-oireisiin tutustuen ja ratkaisujen etsimiseen vanhempien kanssa?

Samalla vanhemmat tuovat haastatteluissa esiin sen, että jalkapallokenttä ja -harjoitukset ovat olleet lapsen tai nuoren elämässä se paikka, jossa tämä on saanut olla oma itsensä, ilman diagnoosia, vaikka oireet ja haasteet joskus kentällä näkyvätkin. Jalkapallo on saanut suuren merkityksen lasten elämässä, mutta aina he eivät voi itse vaikuttaa, pystyvätkö keskittymään ja hallitsemaan impulsiivisuutensa. Oikein kohdattuina lapset kiinnittyvät harrastukseen, mikä voi tukea muuta elämää, opettaa tärkeitä taitoja ja madaltaa riskitekijöitä. Nämä ovat ajatuksia ja kysymyksiä, joita haastatteluissa on noussut esille ja jotka myös jakavat ja puhututtavat ihmisiä, niin haastatteluissa kuin yleisessäkin keskustelussa.

Jokaisella lapsella ja nuorella on oikeus tulla kohdatuksi omana itsenään ja saada samanlaiset mahdollisuudet arjessa, on hänellä ADHD tai ei. Ajattelen, että erilaisten lasten ja nuorten kohtaaminen ei kuitenkaan voi lähteä ainoastaan valmentajan yksilöllisestä ajatusmaailmasta ja tavasta kohdata erilaisuutta ja sen hyväksymistä. Uskon, että erilaisuuden kohtaaminen ja hyväksyminen lähtee seuratasolta, seurojen johdosta ja seurakulttuurista, jolloin ne myös näkyvät konkreettisina tekoina jokaisen joukkueen ja valmentajan toiminnassa.

Opinnäytetyöni kautta teen yhteistyötä Kuntoutussäätiön Liito-hankkeen kanssa syksyn ajan. Tarkoituksenani on päästä loppuvuodesta kertomaan valmiin opinnäytetyöni tuloksista.

Kirjoittaja:

Riikka Tahvanainen
YAMK-opiskelija, Laurea-ammattikorkeakoulu

Lähteet:

Hansen, A. 2017. ADHD voimavarana – Missä kohtaa kirjoa olet? Latvia: Atena Kustannus Oy.
Kutscher, M. 2010. ADHD – Living without brakes. 2. painos. Lontoo: Jessica Kingsley Publisher.

Käypä hoito- suositus. 2017. ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö). Julkaistu 31.05.2017. Viitattu 1.8.2019. http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50061.

Penttilä, J., Rintahaka, P. & Kaltiala-Heino, R. 2011. Aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriön merkitys lapsen ja nuoren tulevaisuudelle. Julkaisu 127/2011. 1433-1439. Viitattu 3.8.2019. Duodecim. https://www.duodecimlehti.fi/api/pdf/duo99678.


Sisältö päivitetty 20.08.2019