Suoraan sisältöön

Liikunnan merkitys neuropsykiatrisissa haasteissa

Neuropsykiatrisiin oirekuviin kuuluvat muun muassa ADHD ja autismikirjon häiriö. ADHD:n tunnusmerkkejä ovat tarkkaamattomuus, impulsiivisuus ja ylivilkkaus.  Arkikielellä puhutaan usein keskittymisen vaikeuksista. Autismikirjon tunnusmerkkejä ovat vaikeudet vastavuoroisessa sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja kommunikaatiossa sekä rutiinisidonnainen käyttäytyminen ja erityismielenkiinnonkohteet. Sekä ADHD:lle että autismikirjolle on ominaista toiminnanohjauksen vaikeus, johon kuuluu tehtävien ja toimintojen aloittamisen, läpiviemisen ja loppuunsaattamisen vaikeudet sekä suunnitelmallisuuden […]

    Etusivu - Bloggaukset - Liikunnan merkitys neuropsykiatrisissa haasteissa

Liikunnan merkitys neuropsykiatrisissa haasteissa

Neuropsykiatrisiin oirekuviin kuuluvat muun muassa ADHD ja autismikirjon häiriö. ADHD:n tunnusmerkkejä ovat tarkkaamattomuus, impulsiivisuus ja ylivilkkaus.  Arkikielellä puhutaan usein keskittymisen vaikeuksista. Autismikirjon tunnusmerkkejä ovat vaikeudet vastavuoroisessa sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja kommunikaatiossa sekä rutiinisidonnainen käyttäytyminen ja erityismielenkiinnonkohteet. Sekä ADHD:lle että autismikirjolle on ominaista toiminnanohjauksen vaikeus, johon kuuluu tehtävien ja toimintojen aloittamisen, läpiviemisen ja loppuunsaattamisen vaikeudet sekä suunnitelmallisuuden puuttuminen.

Neuropsykiatristen haasteiden taustalla on aivojen rakenteellinen erilaisuus, kuten otsalohkon kypsymättömyys. Nykyään painotetaan lisäksi aivojen toiminnallista erilaisuutta, joka tarkoittaa sitä, että esimerkiksi dopamiiniaineenvaihdunta toimii eri tavalla. Dopamiini on välittäjäaine, joka aktivoi ja motivoi meitä toimimaan ja antaa mielihyvän tunteen. Jos henkilö, jolla on ADHD ja toinen, jolla ei ole, katsovat yhdessä televisiota, vapautuu heidän aivoissaan suurin piirtein sama määrä dopamiinia. ADHD-henkilön mielihyväkeskus ei kuitenkaan tästä samasta määrästä aktivoidu, joten hän kokee ohjelman tylsäksi ja hänen on vaikea keskittyä sen katsomiseen. Todennäköistä on, että hän pian keskeyttää ohjelman katsomisen. Tämänkaltaiset tylsyyden kokemukset ja keskittymisen vaikeudet toistuvat henkilöillä, joilla on ADHD usein erilaisissa arjen tilanteissa niin kotona, koulussa kuin töissä.

Ihmisen aivot siis ”huutavat” dopamiinia, jotta toiminta jatkuisi. Miten aivojen sisäiseen toimintaan sitten voidaan vaikuttaa? Yksi keino ovat lääkärin määräämät tarkkaavaisuuslääkkeet, joista voi olla selkeää hyötyä. Lisäksi ihmisillä on käytössään monenlaisia keinoja pyrkiä tiedostamatta tai tietoisesti kohottamaan dopamiinitasoa. Nykyään on esimerkiksi helppo tarttua kännykkään, pelikonsoleihin tai television suoratoistopalveluihin ja näin saada aivoihin dopamiinipiikkejä, jotka lisäävät mielihyvää. Jotkut yrittävät palkita mielihyväkeskusta ruualla tai liiallisella alkoholinkäytöllä.

On kuitenkin olemassa luonnollinen vaihtoehto lisätä dopamiinituotantoa ja sitä kautta vaikuttaa neuropsykiatrisiin haasteisiin ilman ikäviä haittavaikutuksia. Luonnollinen lääke neuropsykiatrisiin haasteisiin on liikunta. Useissa tutkimuksissa liikunnan on todettu lisäävän keskittymiskykyä ja vähentävän impulsiivisuutta. Jo yksittäinen liikuntasuoritus voi parantaa keskittymiskykyä ja tarkkaavaisuutta, mutta pitkäkestoisempia hyötyjä saadaan säännöllisellä liikunnalla. Liikunta on periaatteessa kaikkein ulottuvilla ja helposti toteutettava keino hallita ADHD:n oireita. Kuitenkin valitettavasti tiedetään, että juuri neuropsykiatrisia oireita omaavat lapset ja nuoret eivät usein lainkaan löydä itselleen sopivaa liikuntaharrastusta tai he tipahtavat harrastuksista pois. Liito-hanke on mukana tukemassa neuropsykiatrisia piirteitä omaavien lasten ja nuorten liikuntaharrastustoimintaan osallistumista.

Tavoitteena on, että mahdollisimman moni lapsi tai nuori pääsisi mukaan liikunnan piiriin ja hyötymään liikunnan positiivisista vaikutuksista. Hankkeen tuottamasta oppaasta (Liike jatkuu – tieto tukee) löytyy vinkkejä valmentajille ja ohjaajille erityistä tukea tarvitsevien lasten kohtaamiseen harrastustoiminnassa.

Blogin kirjoittajat neuropsykologian erikoispsykologit Katja Ala-Kauhaluoma ja Sari Kantelinen, mukana Liito-hankkeessa

 


Sisältö päivitetty 15.01.2021